torstai 21. helmikuuta 2013

Keskeneräistä

Aamusella rupesin miettimään syytä siihen, miksi kaikki aina kohdallani tuntuu roikkuvan keskeneräisenä?
Minulla ei ole antaa siihen lopulta mitään muuta selitystä, kuin se, että aloitan aivan liian monta asiaa samaan aikaan.
Tai vaikken ihan yhtaikaakaan, niin kuitenkin siten, etten malta ensin aloittamaani saattaa loppuun, kun jo suuntaan toiseen suuntaan.
Tämähän pätee kohdallani kaikkeen tekemiseen. Kyse ei koskaan ole ollut yksin kirjoittamisesta, vaan siihen voi sisällyttää aivan kaiken käsitöiden ja töiden tekemisestä, valokuvaamisen, maalaamisen, lukemisen. 
Olen päättämättömyydessäni huippuluokkaa.
Tälläkin hetkellä minulla on määrittelemätön määrä keskeneräisiä töitä.
On ompeluksia, virkkuita, neulomuksia, leikkuita, mallipiirroksia jne.
Mutta sitten tämä kirjoittaminen.
Työn alla on edelleen niin monta aloitusta, muttei toistaiseksi yhtään lopetusta.
Tosin, lopettaminen tuntuu aina siltä vaikeimmalta asialta, sillä juuri kun luulet lopettaneesi..... Menet tarkistuslukemaan lopullisen version ja siinä se on..... Auttamaton umpikuja....Solmu kohta.... Selittämätön epäjohdonmukaisuuus. 
Olet taas alussa, tai ainakin takaisin menossa puolitiessä.

Olen avannut uudelleen mm. Tiitin ja Taavin.
Ulla aikoinaan siitä totesi, ettei lasten juttujen kirjoittaminen kannata ja luovuin ajatuksesta.
Nyt Tiiti ja Taavi alkavat seikkailla myös lastenvaate mallistossani. Olen suunnitellut heille kokonaisen eloon heräämisen heidän loru-tarinoidensa myötä lasten vaatteissa.
Nyt kävin läpi Tiitin ja Taavin osalta sen mitä löysin.
Suurin osa on kadoksissa.
Kadoksissa kuten monta muutakin juttua.

Olen ollut paniikissa, sillä olen mitä ilmeisemmin viime muutossa hävittänyt suuren määrän levykkeitä.
Paljon kirjoitettuja sanoja, mietittyjä lauseita.
Eikä kovalevyllä ole kuin hajanaisia juttuja.

Epätoivo valtasi minut enkä voi ymmärtää näin kovaa kolausta.
Valtava määrä tekstiä on jossain.
Vielä kuitenkaan en ole luopunut toivosta, elän uskossa, että nuo Cd:t vielä jostain tupsahtavat eteeni.
Minä kun aina prassailen sillä, etten ole kai koskaan oikeasti kadottanut mitään. Kadun sanojani.
Tämä on jo sen luokan vahinko, etten tämänmoista olisi odottanut tapahtuvaksi.

Kun tarinointi kuitenkin alkoi keskeneräisyydestä, voinen mainita, että tällä hetkellä työstöä odottaa seuraavat jutut:

-Tiiti ja Taavi
-Onerva ja Psyko&
-Selviytymistarina
-Kaarisillan takana
-Mariia
-Linja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti